LEVYSUOSITUS osa I
Motörhead - 1916
Motörheadia parhaimmillaan. Levy on oikeastaan se levy, jonka kuultuani aloin tutustumaan Motörheadiin tarkemmin.
Levyllä on kaikki Motörheadin parhaat puolet yhdessä paketissa. Välillä vedetään raskasta rockia/bluesia Ace of Spades -levyn tyyliin (Going to Brazil), välillä kiskaistaan retee punk-rallatus (RAMONES). Mukana on myös vaikutteita kaheksakytluvun heavy metal meinigistä, mutta Mötörhead availee myös uusia polkuja. Nightmare - The Dreamtime nojaa enemmän syntetisaattoreihin kuin kitaroihin ja Lemmyn vokaalit on omaa luokkaansa. 1916 kappaleessa taas soi sellot ja Lemmyn taistelukaasuista käheytynyt ääni, yllättävän komeasti. Kappaleesta tulee mieleen Pink Floydin When The Tigers Broke Free.
Muutama täytebiisikin levylle mahtuu, mutta siihen on Motörheadin kanssa vain totuttava, niin mainio orkesteri kuin se onkin.
2 comments:
Unohdit ylistää No Voices In The Skyn irtonaista loppusooloa!
Myös Philtyn soolot/fillit on kohtalaisen "irtonaisia", ainakin livenä. ; )
Post a Comment