Devin Townsendilla on musiikillinen Midaksen kosketus. Vaikka en Ocean Machine albumista aivan innoissani ollutkaan, huonoa julkaisua en mieheltä ole vielä kuullut. Physicist albumin ensimmäisellä kuuntelukerralla iskevimmät kappaleet ovat avausraita Namaste sekä Victim ja Kingdom, joissa Devin ainutlaatuiset vokaalit pääsevät oikeuksiinsa. Miten voi huutaa/karjua/kirkua nuotissa?
Gene Hoglan, bändin rumpuvirtuoosi, ei päästele ihan täysillä, vaan pysyttelee enemmän taustalla verrattuna esimerkiksi Strapping Young Ladin SYL:iin.
Gene Hoglan, bändin rumpuvirtuoosi, ei päästele ihan täysillä, vaan pysyttelee enemmän taustalla verrattuna esimerkiksi Strapping Young Ladin SYL:iin.
Terria on hirviö levyksi. Kaikki on isoa, levyn soundi on Devinille tunnusomaisen muhkea ja kappaleet ovat pitkiä, unohtamatta äärimmäisen kaunista booklettia. Viimeistään yli yhdeksänminuuttisen Earth Dayn pärähtäessä soimaan voi julistaa Devinin tavoin, "I saw God".
Lyriikat ovat moniselitteiset ja ironiset. Uskoisin niiden tarkoituksena olevan enemmänkin tunnelman luominen kuin asioiden julistaminen tai tarinoiden kertominen.
"So just shut your face and take a seat
Because after all, you're just talking meat...and music?
Well, it's just entertainment folks."
Earth Daytä seuraa kaunis ja rauhallinen Deep Peace, jossa on yksi kauneimmista kitarasooloista ikinä.
Canada kappale päättyy riviin, "Only the lonely (and maybe John Denver) know the Canadian freeway.", mikä on jostain syystä jätetty kirjoittamatta levyn kansilehtiseen. Kappale on haikeaa autoilumusiikkia. Ei levyn kohokohtia, mutta sopii kokonaisilmeeseen.
Levyn päättävät lohduttomat Nobody's Here ja Tiny Tears yhdessä hyvin keväisen lopetusraidan, Stagnant, kanssa. Nobody's Here ja Tiny Tears kestävät yhteensä yli kuusitoista minuuttia, missä ei ole sekuntiakaan liikaa. Minuuttien kuluessa tunnelma kasvaa rintaa pakahduttavaksi ja kuuntelija toivoo, että voisi jäädä koko päiväksi Terrian musiikkipeiton alle makaamaan.
" I wanna feel like this for a year...
...Feel like there's nobody here..."
Päätösraita Stagnantista on tullut minun virallinen kevätbiisi. Siihen tiivistyy pitkän talven jälkeinen väsymys ja toivo paremmista ajoista, joka alkukeväästä jo orastaa.
"Tired of the way that I'm feeling everyday
And I feel it in my head...woo-hoo-hoo...
Tired of the way that I'm feeling everyday
And I feel it in my head now, my head now
It's beautiful, the way it's meant to be...beautiful, but it 'don't do shit' for me...
So peel away a little skin and choke upon the bone
And ain't it funny how, after trying to find my way home,
I'm in the middle now, and I won't get lost again. "
Ironiaa unohtamatta! ; )
Lyriikat ovat moniselitteiset ja ironiset. Uskoisin niiden tarkoituksena olevan enemmänkin tunnelman luominen kuin asioiden julistaminen tai tarinoiden kertominen.
"So just shut your face and take a seat
Because after all, you're just talking meat...and music?
Well, it's just entertainment folks."
Earth Daytä seuraa kaunis ja rauhallinen Deep Peace, jossa on yksi kauneimmista kitarasooloista ikinä.
Canada kappale päättyy riviin, "Only the lonely (and maybe John Denver) know the Canadian freeway.", mikä on jostain syystä jätetty kirjoittamatta levyn kansilehtiseen. Kappale on haikeaa autoilumusiikkia. Ei levyn kohokohtia, mutta sopii kokonaisilmeeseen.
Levyn päättävät lohduttomat Nobody's Here ja Tiny Tears yhdessä hyvin keväisen lopetusraidan, Stagnant, kanssa. Nobody's Here ja Tiny Tears kestävät yhteensä yli kuusitoista minuuttia, missä ei ole sekuntiakaan liikaa. Minuuttien kuluessa tunnelma kasvaa rintaa pakahduttavaksi ja kuuntelija toivoo, että voisi jäädä koko päiväksi Terrian musiikkipeiton alle makaamaan.
" I wanna feel like this for a year...
...Feel like there's nobody here..."
Päätösraita Stagnantista on tullut minun virallinen kevätbiisi. Siihen tiivistyy pitkän talven jälkeinen väsymys ja toivo paremmista ajoista, joka alkukeväästä jo orastaa.
"Tired of the way that I'm feeling everyday
And I feel it in my head...woo-hoo-hoo...
Tired of the way that I'm feeling everyday
And I feel it in my head now, my head now
It's beautiful, the way it's meant to be...beautiful, but it 'don't do shit' for me...
So peel away a little skin and choke upon the bone
And ain't it funny how, after trying to find my way home,
I'm in the middle now, and I won't get lost again. "
Ironiaa unohtamatta! ; )
