Aina sillon tällön levylautaselle eksyy Black Sabbathin Sabotage. Ja joka kerta mielen valtaa suunnaton ihmetys. "Miten tää voi olla näin hyvä? Miksei kukaan vauhkoa tästä levystä? Miksei tätä heti mainita Sabbathin klassikkona?"
Ehkä syynä on se, että levyllä ei ole yksittäistä hittibiisiä (vaikka esim. avausraita voisi hyvinkin tällainen olla), biisit ovat pitkiä ja aika monimutkaisia rakenteeltaan... Levy ei ole tunnelmaltaan sellainen,että sitä olisi kiva luukuttaa jossain riehakkaissa bileissä. Syitä kai on yhtä paljon kuin on kuuntelijoitakin.
Mutta kun levyä alkaa kuuntelemaan...
Geezerin sanoitukset yhdistettynä loistaviin sovituksiin ja yleensäkin koko levyn tuotantoon (kuuntele esim. sitä mieskuuroa siinä Supertzarissa!) tekee tästä ehdottomasti yhden Sabbathin parhaista. Ozzy on parhaimmillaan. Äänessä on välillä jopa yllättävän paljon rouheutta, välillä taas Ozzyn tavaramerkiksi muodostunutta määkimistä, kauneutta, vihaa, ja kaikkea mitä vain runollisempi sielu osaisi kuvailla. Levy vain on yhtä Parhautta isolla Peellä.
Cd- vaihtajassa oli Pink Floydin Dark Side Of The Moon ja Sabotage peräkkäin. Yllättävää, kuinka hyvin levyt sopii yhteen! Levyt on julkaistu 1973 ja 1975, joten soundeissa on jotain samaa. Myös levyjen tunnelmat pelaa yhteen, ensin Pink Floyd, sitten Even Darker Side Of The Moon!
Suosittelen.
2 comments:
Puhut asiaa! Oli pakko laittaa Sabotage soimaan. Levyltä tosiaan puuttuvat semmoset yksinkertaiset jytäbiisit tuota ekä biisiä lukuunottamatta. Muutoin se on Sabbath-mittapuulla aika kokeellista kamaa. Pitääkö paikkansa, että teit jonkin ylioppilasaineen tuon Thrill of It Allin pohjalle?
Jep, taisin käyttää
" Won't you help me Mr. Jesus
Won't you tell me if you can
When you see this world we live in
Do you still believe in Man?" -kohtaa joihinkin eettisiin pohdintoihin. :)
Ja loppuun tietenkin, "it's hard to comprehend", Iron Maidenin Infite Dreamsista. Kaikkea sitä...
Post a Comment